Lukijat

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Välit poikki äitiin

Kiinteistökauppasuunnitelmat ja muutto saivat äitini avaamaan sanaisen arkkunsa ja näyttämään todellisen oinaan luonteensa pitkästä aikaa. Taustatietona kerrottakoon, että äitini ja mun suhde ei ole koskaan ollut helppo, eikä erityisen läheinen. Silti olen halunnut aina kertoa suunnitelmistani ja asioistani yleensä äidille. Kai se äiti vaan on aina äiti ja odottaa sieltä saavansa tukea.

No, äidin kanssa sitten puhuttiin puhelimessa ja hän sitten alkoi kyselemään, että mites lapset sitten jos mä muutan, että ei he voi käydä kahta koulua ja asua viikkoa mun luona ja viikkoa exän luona. No kyllähän mä nyt helvetti tommoisen asian tajuan sanomattakin! No, sanoin niinkuin asia on, eli en tiedä vielä. Sen tiedän, että jäipä lähivanhemmaksi kumpi tahansa, on lapsilla hyvä olla. Siitä onnellinen tilanne kyllä. No, kuulin miten äidin ääni kiristyi ja sieltä tuli sitten mm. seuraavia lauseita "mitä sä meinaat lasten kanssa, ei ne voi jatkaa viikko-viikko-periaatteella" ääni vaihtui vittumaiseksi "ai, onks se jotenkin arka paikka vai?" Vastasin, että kyllä se normaalille ihmiselle on aika arka paikka. Mutta se ei äitiä haitannut vaan tykitystä tuli: "kyllä mä pidän huolen, että lapset ei täältä lähde", "et sä niitä lapsia tommoseen sairaaseen taloon voi viedä","ei niitä voi kodistaan viedä". Mä olin ihan äimän käkenä, enkä pystynyt oikein sanomaan mitään. Aikani kuunneltuani sain sanottua, että eiköhän tää puhelu ollut tässä ja painoin puhelun poikki.

Poistin äidin fb-kavereistani, enkä aio olla tekemisissä. Anteeksipyyntöä mun on ihan turha odottaa, sellaista en ole mistään asiasta koskaan häneltä saanut. Olen kyllä todella pettynyt, jotenkin sitä aina olettaa, että oma äiti pitää puolia, mutta ei. Harvalla kai erotilanteessa tulee oman äidin kanssa huoltajuuskiistoja, helvetti! No, tiedänhän mä ettei sillä oikeasti ole mitään sananvaltaa, mutta kyllä tommoiset kommentit satuttaa, ja pahasti.

Mä en voi käsittää, miten se pystyi sanomaan noin pahasti.

Sanoi vielä, että tulen olemaan niin yksin kuin voi ihminen yksin olla. Joo, kun olis vaan tajunnut sanoa, että kuule oon aika helvetin yksinäinen nytkin. Ei ole äiti edes käynyt mun luona, vaikka asuvat vain 10 kilsan päässä.

No, pärjään mä ilman äitiäkin.

1 kommentti: