Lukijat

maanantai 27. helmikuuta 2012

Paras viikonloppu koko vuonna!

Ihana viikonloppu takana!

Perjantaina lähdin ystävälleni, käytiin leffassa katsomassa Kulman Pojat kun  Ystävä sanoi että siinä näkyy miesten vehkeitä :D No joo, yhdet näkyi ja ei ollut kehumista. Ihan hauska leffa oli anyway. Leffasta mentiin sitten heille ja otettiin vähän siideriä ja vietettiin laatuaikaa. Mä niin nautin! Käytiin kohtalaisen ajoissa nukkumaan ja heräsin päänsäryssä, vaikka join vain 2 siideriä (okei, toinen oli 750 ml ja 8 pros). No, mutta hauskaa oli ja se oli pääasia! Tuo leffakutsu tuli silloin keskiviikkona vai torstaiko se oli, kun mulla oli se kauhea panosuhdekriisi. Kai se ajatteli että mua tarvii piristää. Ihanaa kun ajatteli, vaikka se kriisi menikin ohi.
Kotimatkalla sitten auto rupesi vilkuttamaan moottorin valoa ja ajattelin että EI OO TODELLISTA! Mulla ei ole varaa mihinkään auton hajoamisiin. No, joku sytytyspuola siitä on mennyt, onneksi ilmeisesti satasella selviää, tosin olisin keksinyt muutakin käyttöä sille sataselle.
No, pääsin ajallaan kotiin ja lapset tulivat mun luokse. No, siinä sitten rupattelin Tyypin kanssa koneella kaikenlaista ja sain kuningasidean että jos mä menisin sen kans leffaan. Ai niin, ne lapset. Järkkäsin ne entiselle naapurille yökylään ja pyrähdin pk-seudulle. Ihana naapuri, kerrassaan ihana! <3 Joo, en mä tämmöstä voi jatkuvasti harrastaa, tajuan sen, mutta nyt tuli lähestulkoon pakottava tarve yrittää järjestää! Ja ai että mä olen iloinen, että järjestyi! Käytiin Tyypin kanssa katsomassa Samulia Mission Impossiblessa, oli aika hirrrrveeen hirrrveeeen kivaa! Sen jälkeen haettiin evästä ja mentiin hänen luokseen ja vietettiin kiva ilta ja pääsin nukkumaan kainaloon. Ai että mä nautin! Mä nautin niin täysillä!

Joo, ei sitten kauheen hyvin onnistunut se etäisyyden otto, mutta eipä tuo Tyyppikään vaikuttanut kauheen ahdistuneelta mun "ahdistelusta"

Eilen kun pääsin kotiin niin oli jotenkin niiiin sairaan hyvä fiilis, aurinko paistoi aamulla, kevät tulee kovaa vauhtia ja mun sisuksissa oli niin semmoinen lämmin ja rauhallinen olo. No, tilapäinen häiriö varmaan, mutta hyvältä tuntui kuitenkin

No, nyt sitten lapsiperhearkea viikko, joutuu siis ihan ruokaakin tekemään, mikä taas tarkoittaa alituista tiskaamista, kun mulla ei ole tiskikonetta. No, kai se tekee ihan hyvää mullekin syödä välillä oikeeta ruokaa.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

torstai 23. helmikuuta 2012

Niin ne tilanteet muuttu mun elämässä, nopeasti...

Joo-o, laastari taidettiin repäistä nyt äkkiriuhtaisulla pois. Eilen menin sanomaan jotain tyhmää, mikä sitten tulkittiin väärin ja mitä Tyyppi oli tänään sitten aamupäivän pohtinut. Menin pistämään sille semmoisen mitä kuuluu-viestin (joo, aamulla just sanoin että en yleensä pistä), sain takaisin kovin neutraalin ja lyhyen viestin, johon vastasin että onko joku vialla. No, sitten tulikin viestiä, että mun eilinen lausahdus särähti korvaan ja pisti miettimään. Tässä vaiheessa mulla ei ollut vielä mitään hajua, että mitä mä olin edes sanonut, koska mitään semmosta en ollut kyllä tarkoittanut. No, selvishän se sitten, että oli käsittänyt väärin mun puheet, mutta eipä se mitään auttanut kun oli myös pohdinnoissaan miettinyt että "oletkohan sä tässä liian täysillä mukana". No enhän mä sitä sille sanonut, mutta kyllähän mä sen tiedän, että olen. Ja näköjään välittyi. No, yritin parhaani mukaan paikata tilannetta fiksusti ja kiihkottomasti, mutta viestittely päättyi Tyypin viestiin, joka meni about näin "No, mä nyt vaan sanoin, mitä ajatuksia se herätti, mutta hyvä jos olin väärässä. Annetaan koko jutun olla". Niin minkä jutun olla? Asian käsittelyn vai koko JUTUN? No, mä ymmärrän että oon ollut liian päällekäyvä ja tajuan nyt vetäytyä semmoiset miljoona kilometriä taakse päin. En tiedä onko tää nyt tässä vai mikä on tilanne, mutta tuntuu ihan helvetin pahalta. Hitto! No, tiesinhän mä, että kun pistän itseni alttiiksi niin satutan itseni. Mutta kun en mä osaa semmoinen puolitehon ihminen, joka osais olla semmoinen viileä ja hard to get jos mä en oikeesti tunne niin.

Mutta joo, tässä sitä nyt ollaan, kyynel silmässä ja pulla kourassa, pitäiskö mennä nukkumaan, että sais tän ajan kulumaan. En vaan saa sitten yöllä unta.

Piilotin Tyypin pikaviestistäkin, että en näe onko onlinena vai ei, ettei tuota pelkällä olemisellaan mulle pahaa mieltä. Se estää myös mua ottamaan yhteyttä siihen. Nuollaan nyt haavoja ja toivutaan. Taidan lopettaa seikkailut tähän sitten. Ei oo terveellistä eikä hyväksi mulle. Paitsi että jos Tyyppi haluaa mut taas vaikka vain väliaikaisesti niin kyllähän mä lankean, tiedän sen. Ja sitten taas pudotaan korkeuksista kolinalla alas.

Edit: Äh, taisin sit kuitenkin ylireagoida. Tyyppi pani ihan muina miehinä viestii kuin mitään ei olis tapahtunut. Mutta kyllä toi muhun sen verran vaikutti, että kyllä pidän itseni aika paljon etäämmällä tästä lähtien.

Rakas Ystävä on soittanu jo kaks kertaa, se on musta huolissaan. Ihanaa kun joku välittää. Huomena vissiin lähden sen luokse leffaan ja yöks, kalliiks tulee autoilu, mutta ei haittaa kun mulla on sitä niin ikävä <3

Torstaita

Torstai ja sinkkuviikko lähenee loppuaan, lapset tulevat jo lauantaina kun lähtivät viime viikolla perjantaina. Hyvähän se on, että joustoa löytyy. Kauheen vaikee myöntää itselleen, että mielelläni jatkaisin seikkailujani vielä, vaikka hyväähän se viikon tauko varmaan tekee. No, tällä viikolla ei ole kyllä paljoa seikkailtu. Tiistaina pääsin VIHDOIN yökylään ja voi luoja että mä nautin! Oli NIIIIIN ihanaa päästä pussailemaan ja kainaloon. Nukkua toisen vieressä ja tuntea käsi ympärilläni. Ja aamulla halia peiton alla kunnolla ennen töihinlähtöä (joo, kerkesin töihin vasta 9:30, kiitos liukuva työaika, kiitos!). Ja nyt yksinäisen yön jälkeen kaipuu on yhtä kova kuin ennen. Juteltiin puolille öille taas netissä, mutta ei se sitä kosketusta korvaa. Mä olen addikti. On jotenkin semmoinen fiilis, että ihan kuin olisi oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Haluaisi vaan ajaa ja ajaa ja ajaa ja vähän vielä ajaa! Mä en tiennyt, että seksi voi olla tuommoista. Ja ei mennyt kuin 33 vuotta sen kokemiseen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Edelleen mä olen sen aktiivisempi osapuoli, tai no, periaatepäätöksiä olen tehnyt, että EN ota koko ajan ekana yhteyttä ja enimmäkseen se onkin ollut Tyyppi, joka jutut aloittaa, mutta mä, joka kyselen tapaamisajankohtia. No, ehkä mä en anna sille aikaa miettiä, että koska se haluais tavata. Mä ajattelen ihan liikaa, ainakin miljoona kertaa enemmän varmaan kuin Tyyppi. Mutta kun mulla on jatkuva ikävä! Ärsyttävää! Tuolla jossain kommentinkommentissa olin kertonut, että Tyypillä oli joku tapailukaveri, mutta sen se on lopettanut. Mutta ei me olla kyllä mistään yksinoikeuksista sovittu. Mua ei kyllä haittais jos olisin sille ainoa. Hitto! Niin jumalattoman ihanaa, mutta samalla ihan hirveetä tän epävarmuuden takia. Miten sitä osais ottaa silleen kevyemmin?

Kakkosluokkalaisen opelta oli tullut viestiä reissariin että on ruvennut kiukuttelemaan koulussa. Jipii. Ja neljäsluokkalaisen opelta, että urheilukamat on säännöllisesti unohduksissa. Jipii. Esikoinen puolusteli sillä, ettei kuulemma tiedä onko parillinen vai pariton viikko. Sukset pitää olla parittomina viikkoina, eli mun viikkoina. Ja mä en tuota tiennyt. Paska mutsi. Tuntuu kyllä aika paskalta, kun en jaksaisi olla hyvä äiti. Täällä mä saan sen tunnustaa, myös itselleni. Mutta kyllä mä yritän.



lauantai 18. helmikuuta 2012

Yksinäisyys kirpaisee

Lapset lähti eilen isänsä kanssa laivalle, laivamatka oli varattu jo ennen eroa, joten se nyt sattui ajoittumaan mun viikonlopulle. Jäin yksin, vailla mitään suunnitelmia viikonlopun varalle. Odotin niin että Tyyppi olisi pyytänyt mua luokseen tai tullut tänne, mutta ei. Töitä tekee. Ja mä odotan jotan hiton armopalaa sieltä suunnasta. Olen pahasti alakynnessä. Jos se nyt soittaisi ja haluaisi mut sinne niin lähtisin tältä istumalta. Mutta ei se soita. Ja mä odotan silti.

Päivän fiilikset romahti kun posti toi lapun isokokoisesta kirjeestä. Mietin että mitä ihmettä siinä voi olla, en ollut tilannut mistään mitään. No, uteliaana sitten lähdin kirjettä hakemaan ja ilostuin kun näin että Amerikan-täti oli muistanut meitä. Avasin paketin kotona ja sieltä löytyi kaulaliinat mun tytöille, pipo veljen vauvalle ja kaulaliina veljen tyttöystävälle. Mulle ei mitään, muuta kuin pyyntö toimittaa veljen porukoiden lahjat. Tuli fiilis, että onko mua edes olemassa kellekään? Siitä sitten se paha mieli alkoi. En mä sitä kaulaliinaa surrut, vaan sitä, että mä olen niin harvalle olemassa. Äitikään ei ole soittanut sen jälkeen kun kerroin erosta. Kai se ajattelee että mä pärjään, ja pärjäänhän mä. Olis silti voinut sillon kysyä, että tarviinko mä jotain. Mutta ei. Mä olen kyllä niin onnellinen Ystävästäni, suren kyllä sitä, että hän on niin kaukana. En vaan haluaisi hänellekään koko ajan vuodattaa kun tiedän, että hän on "tukihenkilönä" useammalle ihmiselle ja tarvitsisi kuitenkin itsekin tukea. Parhaani siinä yritän. Mutta onneksi voin tänne vuodattaa just niin paljon kuin irtoaa! Ehkä joskus luen koko pläjäyksen läpi, jos ja kun olen joskus kokonainen.

Päätin sitten kehittää itselleni tekemistä ja mennä leffaan, yksin. Koko illan olin itkenyt jotain mitä en itsekään tiennyt, joten menin sitten katomaan Vuosaari-elokuvan ja jatkoin itkemistä sielläkin. Siinä leffan aikana tajusin nuo miesseikkailujeni syyt, haluan näyttää itselleni että kelpaan. Mä haluan kelvata jollekin ja mä haluan että mua halutaan. Mutta mitä mä saan selville, no enhän mä muuta saa selville, kuin että mua halutaan vain seksuaalisesti. Auts. Leffan jälkeen oli kyllä jotenkin niin lyöty ja ilmat pihalla oleva olo, että ei tosikaan. Eipä tämäkään päivä sen häävimpi ole. Shoppailuterapia auttaisi (ainakin hetkeksi), mutta kun ei ole rahaa. Ehkä mun pitää vaan sietää tätä yksinäisyyttä täällä kaksiossani ja opetella olemaan itseni kansa.

Tää on mulle ja kaikille jotka samojen asioiden kanssa pyöriskelee



tiistai 14. helmikuuta 2012

Järjissäni taas

Huh, viikon kestänyt häiriö on ehkä ohi tältä erää. Juttelin eilen taas Tyypin kanssa vähän vakavia ja se täräytti kysymyksen "No mut haluisiks sä sit jotain vakavempaa?" Sehän oli luvannut kirjoittaa mulle tuntojaan sähköpostilla, mutta ei ollut vielä kirjottanut. Ja sitten tuli toi kysymys. En osannut vastata muuta kuin että en pysty vastaamaan ennen kuin se on kirjoittanut mulle. No, aika selkee vastaushan toikin oli. Se sitten kertoi miten ei halua mitään vakavaa suhdetta ja tokihan se kirpaisi. Onneksi koneen ääressä kun naputeltiin niin ilmeet ja kyyneleet ei näkyneet. Tulin järkiini jollain tapaa.

Ja tottahan se on, mun erosta on kuukausi. Me halutaan ihan eri asioita elämältä, mitään oikeaa tulevaisuutta meillä ei olisi ikinä voinut olla. Mä sekotin himon ja ihastuksen. Kun vuosikaudet saa huonoa seksiä, eikä läheisyyttä lainkaan niin kun joku tulee ja suutelee jumalaisesti ja panee (miks rakastelulle ei ole semmoista "ei rakastavaisten"-sanaa, paneminen on niin kauheen kylmä sana?) jumalaisesti niin johan siinä menee heikomman pää pyörälle. Eli en varmastikaan ihastunut ihmiseen, vaan tunteeseen ja kosketukseen. Ja sitä haluan lisää häneltä ja toivottavasti saankin. Kunhan vaan pystyn pitämään noi tunteet hallussa. Ja kyllä mä varmaan pystyn kun tiedostan asian. Olen aina ollut salamaihastuja, pitää vaan tajuta itse, että mihin mä oikein  ihastun. Vaikeeta!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Koukussa

Olen koukussa, olen koukussa mieheen. Hitto. Ei tässä näin pitänyt käydä. Mä olen se, joka odottaa yhteydenottoa kuin kuuta nousevaa. Mä olen se, joka odottaa koska miehelle käy tapaaminen. Mietin onko puhelin rikki kun se ei soi. Mä odotan ja tuskailen. Argh! Tervettä? Tuskin. En tiedä mitä mies ajajattelee musta ja se tekee mut hulluksi. Luulen, että tulen vielä satuttamaan itseni, mutta siitäkin huolimatta en pysty jättämään miestä rauhaan. En halua. Mieskin on sanonut pelkäävänsä satuttavansa itsensä, siksi onkin vissiin varovainen. Varovainen, haloo, ollaan tunnettu pari viikkoa! Järki hoi! Joo, ei ole näkynyt, perkele.

Mä haluaisin tietää, koska tavataan seuraavan kerran, mutta en mä voi kysyä. Sitäpaitsi mulla on lapset perjantaihin asti. Mun on pakko pystyä "viilentämään" kommunikaatiotani hänen suuntaansa.  En mä tiedä miten miehet toimii! Hemmetti!

Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Sekoviikko ja onnettomuus

No niin, sinkkuviikko kääntyy loppua kohden ja huhhuh kun onkin ollut tapahtumia! Sunnuntaina oli siis se yökylähommeli. Maanantaina ja tiistaina olin Helsingissä kursseilla ja tiistain päätteeksi pyöriskelin sen yökyläkaverin kanssa uudestaan. Ou nou, tapahtui pieni ihastuminen ja ke ja to sitten kieriskelin kärsimyksissä kun en voinut olla sen tyypin kanssa. No, mitä tekee juuri sinkkuuntunut nainen, kutsuu tietysti seuraavan tyypin käymään, jos vaikka se edellinen unohtuisi. No joo, sen olis voinut olla kutsumatta, se oli HUONO! Siinä meni kyllä julmetunkokoinen vehje hukkaan käyttäjän osaamattomuuden takia! No, ei se mitään auttanut siihen alkuperäiseen ongelmaan, eli ärsyttävään ihastumiseen! Hitto!

No, pitkäaikaisena haaveena oli saada ripsipidennykset ja mitkäs tähän tilanteeseeni paremmin sopisivatkaan kuin semmoiset! No, siskon kaveri tekee niitä, joten sinne. Ja tämmöset tuli. Ehkä vähän pidemmät kuin oli tarkoitus, mutta katsellaan, miten mä näitten kanssa pärjään. No, jos en tykkää niin vajaan kuukauden päästä pitää huollattaa, niin voi pistää vähän lyhempää.


 No, Helsingissä kun laitettiin niin pitihän mun käydä sen hemmetin ihastuksen luona TAAS. Ai että se tekee mulle niiiiiiin hyvää, ja samal huonoo, argh! Oon kuin kissa pistoksissa, perkele! Kyttään puhelinta, kyttään sähköpostia, laitan viestiä vaikka oon luvannut itselleni etten laita. Kuulostaako terveelliseltä, no ei! Eli pahemmanlaatuinen panosuhdeonnettomuus on sattunut, vaikka niin kovasti yritin varoo!




maanantai 6. helmikuuta 2012

Sekoilua

Lapset lähti eilen viikon oltuaan. Vein ne isälleen ja tirautin autossa muutaman kyyneleen. No niin, sinkkuviikko alkakoon (kuulostipa kylmältä, ei se ihan noin suoraviivaista ollut). Viikolla illat oli mennyt nettitreffaillessa ja jokunen potentiaalinen tilapäisen läheisyyden antaja olikin löytynyt. Tarkoitus oli treffata yksi tänään Helsingissä kurssini jälkeen (sekin Helsingissä), mutta tyyppi laittoi viestiä eilen, että jospa hän tulisikin mun luo niin saisin aamulla kyydin kursseille. No, mietin ankarasti, mitä jos ei kemiat kohtaakaan, apua! Koko päivä meni pohtiessa ja kun lapset oli viety niin avasin koneen ja siellä se oli odottelemassa, että joko olin tehnyt päätökseni . No, kun moneen kertaan olin sanonut, että molemmilla on oikeus puhaltaa peli poikki jos siltä tuntuu niin annoin sille lähtöluvan :D Tunnin meille ajaa ja olinkin sen ajan melkomoisessa paniikissa. Ovikello soi ja vatsa heitti voltin.

Tyyppi tuli, halasi ja siirryttiin olkkarin, istuttiin sohvan eri päihin. Siinä sitten käytiin hieman väkinäistä keskustelua ja odotin että se tekis jotain, mutta ei. Melkein tunti siinä meni ennen kuin se uskalsi koskea. Olisinhan mäkin toki voinut, mutta en uskaltanut minäkään :D No, yksi asia johti toiseen ja kolmanteenkin ja vietettiin sitten yö yhdessä. Loistava suutelija, just sitä mitä mä tarttinkin! Ja ihan hyvä niissä muissakin jutuissa ;). Oli aika makoisaa tuntea ittensä halutuksi, vaikkakin vain siinä yhdessä asiassa ja nukahtaa toisen kainaloon. Tosin nukuin äärettömän huonosti kun en siinä kainalossa oikein osannu nukkua :D

Aamulla tyyppi vei mut sinne kurssille, jossa väsyneenä sit yritin keskittyä opetukseen. Pääasiassa istuin vieno hymy huulilla ja räpläsin kännykkää. Tulin junalla kotiin ja nyt yritän pysyä hereillä siihen asti, että on säädyllistä käydä nukkumaan. Huomenna taas kurssipäivä. Ehkä joudun sen jälkeen käydä varmituskoeajamassa tyypin :D Joo joo, en ole mitään tunnesuhdetta virittelemässä ja sen molemmat osapuolet tietävät! Mutta kun olen valmiiksi jo Helsingissä... ;)

Siis mitä hittoa! Kirjoitin tuossa edellisessä kappaleessa että tulin junalla kotiin. Piti ihan miettiä, että mitä hemmettiä mä oikein kirjoitin? Oonko vähän väsynyt? Tulin siis kylläkin 90% matkasta äitini kyydissä, on töissä Helsingissä. Taktisesti 5 min ennen matkan päättymistä kerroin että by the way, ollaan erottu. Äiti sanoi että olihan se nähtävissä, selvännäkijäystävänsä oli kuulemma nähnyt sen jo syksyllä. Ooookeiii. Selvännäkijä oli kysynyt, että liittyikö eroon nuorempaa miestä? WTF??? No juu ei liittynyt!

Mutta nyt on sitten koko lähisuku tietoinen, huh. Mutsikin vaan kysyi että koska on tuparit, yllättävä suhtautuminen. Sanoi kyllä että toivottavasti oli oikea ratkaisu. Joo-o, samaa toivon.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, jotka tänne eksyy! <3


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Mä osasin TAAS!

Onpas voittajaolo! Maanantaina kävin tilaamassa adsl-liittymän, kun alkoi hermo mennä mokkulan kanssa ja pelkäsin että joku katti pomppaa tikun päälle sen ollessa koneessa ja sitten on usb ja tikku rikki.

No, ensinnä hämmästyin palvelun nopeudesta, olin varautunut jonottamaan tuntikausia myymälässä, mutta ei, heti kun olin saanut numerolapun irti vehkeestä niin jo mua vietiin tiskille ja n. 5 minuutissa oli tilaus suoritettu. Ennen kuin olin päässyt autolle niin puhelin rupesi puskemaan toimitusaikatekstaria, jonka mukaan liittymä aukeaa 1.2.2012 klo 20 mennessä ja sitä ennen tulee postilla modeemi ja tikku. Mahdotonta, ajattelin. Olin lukenut kokemuksia venyneistä toimitusajoista, joten naureskellen otin tuon toimitusaikatiedon vastaan. Niin varmaan joo, ajattelin.

Eilen katsoin lähetyskoodia postin sivuilta ja hahaa, mitään ei näkynyt, eli ajattelin että ei sitä modeemia oltu postiin saatu. Tänään ajoin postin kautta kysymään, että mahtaisiko olla pakettia mulle. Yllätys oli suuri, kun paketti oli kuulemma jo EILEN tullut postitoimipaikkaani! No, vieläkin ajattelin että ei se liittymä todellekaan tänän aukea. Availin paketit ja aloin lueskelemaanohjeita, kun tekstari tuli "liittymänne on avattu". Todella yllättävää! Tuli kiire! Majoituin eteisen lattialle, sain piuhoja kiinni ja modeemiin valoja syttymään, löysin langattoman jutskan koneesta ja rupesin sen kanssa säheltämään. Ohjeisa luki, että asenna Saunalahti-avustaja, hermot meni ja avustaja jäi asentamatta kun papereista ei löytynyt jotain fucking koodia. No, pärjään mä ilman niitä avustajiakin, nih! Langaton hommeli ei meinannut ruveta pelittämään ja epätoivo alkoi iskemään, mietin jo että pitääkö mun tosiaan soittaa jollekin, hillitsin itseni kuitenkin. Ohjeessa käskettiin kokeilemaan piuhalla, että toimiiko yhteys. Kytkin ylimääräiseksi jääneen verkkopiuhan läppärin ja modeemin väliin ja tadaa, yhteys syntyi. En tiedä oliko sattumaa, että langatonkin lähti toimimaan, mutta vaikka irrotin verkkopiuhan niin nettini pysyy päällä.

Kerrassaan mahtavaa! Upeeta! Olo on kuin voittajalla!