Lukijat

tiistai 14. marraskuuta 2017

Tarina hammashuollosta

Kirjoitanpa muistiin tämän syksyiset tapahtumat hammashuoltoni suhteen. Alkaa jo muistuttaa farssia.

Alkusyksystä soitin reteesti hammaslääkärin ajanvaraukseen (kunnallinen) ja kerroin tarvitsevani hammaslääkärin ajan ja suuhygienistin ajan. Ajanvaraustäti sanoi että ehei, ei mitään aikoja voida antaa ennen kuin on hammastarkastus tehty ja hoitosuunnitelma sitä kautta olemassa. Hammastarkastusajan sain joulukuulle ja ajattelin että voihan vee. 

-Lauantaina 13.10.2017 kävin Helsingissä yksityisellä hirveän säryn takia. Paikkasivat pari hammasta fiilispohjalta ja pistivät 300 euron laskun. Oikeasti kipeää hammasta ei löytynyt.

-Seuraavana tiistaina sainkin jo lähteä iltapäivystykseen, koska en enää kestänyt sitä kipua. Oikea kipeä hammas löytyi ja juurihoito aloitettiin. Oi sitä autuutta, jota ei kestänyt kuin vajaan viikon. Sain ajan juurihoidon jatkolle 10.11 (näin käsitin)

-Särkypäivystyskeikka, jossa juureen laitettiin uudet myrkyt koska särky palasi nopeasti takaisin.

Jossain välissä ajanvaraukseen soittaessani joulukuulle varattu hammastarkastusaika siirrettiin 2018 vuoden helmikuulle. Ajattelin että voihan vee, hoitoon pääsy senkun pitkittyy. 

-Suun toinen puoli alkoi särkeä. Ienrajassa näkyi selkeä reikä, niin pieni ettei kuulemma voi aiheuttaa särkyä, mutta särkypäivystyksessä paikkasivat silti. Ien ärsyyntyi ronkkimisesta.

- Särky ikenessä paikkauksen jälkeen oli hirvittävä, joten suuntasin parin päivän päästä uudelleen särkypäivystykseen. Itkin turhautumista ja kipua ja sain Tramal-reseptin, muuta eivät voineet tehdä. Tramal ei auttanut.

-10.11 menin iloisena taas hammaslääkäriin ja ilmoitin että tulin nyt juurihoidon jatkohoitoon. Hammaslääkäri totesi että ei tässä 35 minuutin ajassa mitään juurihoitoja tehdä, että hän ei tiedä miksi tulin, mutta tehdään nyt edes sitten se tarkastus, että aika ei mene hukkaan. Tarkastus tehtiin ja hoidontarve määriteltiin. Suuhygienistille ja hammaslääkäriin paikkaukseen. Jep. Tiesin tuon jo alkusyksystä. Olin iloinen että sain tarkastuksen suoritettua kolmisen kuukautta alkuperäisestä aikataulusta edellä ja näin varattua seuraavia aikoja.

-Suuhygienistille sain ajan jo viikon päähän, mikä oli iloinen ylläri. Tänään suuntasin innokkaana hygienistitädin penkkiin ja kerroin (niin kuin JOKA kerta kun olen hammaslääkärissä käynyt), että mulla on Humira lääkityksenä. Suuhygienisti sanoi että ienrajan alapuolella tehtävissä jutuissa, niin kuin hammaskivenpoistossa, pitää olla Humiraa käyttävillä antibioottisuoja otettuna ennen käyntiä. Voihan vee, ajattelin taas. Käynti oli turha, koska antibioottisuojaa ei ollut. Edellinen hammaslääkäri ei ollut sitä tajunnut eikä mulla ollut varmaa tietoa siitä että semmoinen pitäisi olla. 

En ole oikein tyytyväinen miten asiat ovat hammashuollon suhteen menneet. Olen joka kerta maininnut Humirasta, esittänyt epäilyksiä sen vaikutuksesta, kukaan ei ole kuunnellut mua kuin vasta tänään. Viime viikkoinen hammaslääkäri sai mut tuntemaan että kuunteli ja vähän ymmärsikin, mutta ei sitten ilmeisesti ymmärtänytkään, koska ei ollut sitä antibioottisuojaa määrännyt.

Mitä tästä opimme? Ole itse itsesi lääkäri, älä luota terveydenhuoltoon, vaadi, vaadi, vaadi, ole hankala asiakas. No, tuskin silloinkaan olisi parempaa tulosta tullut.

Vituttaa.

ps. laitanpa tähän muutaman hakusanan jos vaikka joku sattuisi googlailemaan samoja asioita joita mä olin googletellut.
Humira, hammashoito, hammassärky, hammaskivenpoisto, antibioottisuoja

maanantai 13. marraskuuta 2017

Rami, Leena ja megalomaaninen riita

Eilinen oli niin monella eri tavalla niin hämmentävä ja outo, että vieläkin olen ihan äimänä että mitä helvettiä tapahtui. Erittäin sekava päivä, mutta yritän sen kirjata tähän jollain tavalla ymmärrettävästi.

Sain kuulla että mun näköistä tyttöä etsitään eräällä matkailuun liittyvällä foorumilla ihan suttuisen kuvan kanssa. En itsekään osannut varmaksi sanoa että olenko se minä vai en. Itse en foorumiin kuulu, vaan tuttavani toimi viestinvälittäjänä. Etsijä oli miespuolinen, sanotaan nyt vaikka Rami. Rami antoi tuttavalleni vähän lisätietoja, eli nimen ja tiedon että etsittävä tyttö oli ollut naispaikalla hotellissa ja huonekaverin nimi oli sanotaan nyt vaikka Leena. Asiat täsmäsivät ja päädyin itse etsimään Ramin yhteystiedot ja laittamaan hänelle viestiä, että miksi mua etsii. En muistanut ketään miestä matkalta.

KK:n kanssa palloteltiin läpällä ideoita että miksi mua etsii. Mä ajattelin että Leena olisi jättänyt mulle mittavan perinnön ja Rami on Leenan pesänhoitaja. KK on sanonut että ei ole mustasukkainen, mutta hänen ajatuksensa olivat enemmänkin siinä että Rami on stalkkeri tai että mä olen jäänyt hänen mieleensä siltä matkalta eikä ole saanut mua mielestään 22 vuodessa. Juttu meni KK:n värittämänä pikkuhiljaa, jotenkin tosi outoon suuntaan, enkä enää löytänyt siitä huumoria. Mä aloin ärsyyntymään (eikä Rami vastannut mulle, kuka ei päivystä koko ajan netissä???) ja menin sanomaan maailman rumimman loukkauksen. Tämä on suora lainaus siitä loukkauksesta:

"Mun mielestä tää oli tosi hauska juttu, mutta jotenkin sä sait tehtyä tästä tosi oudon jutun"

Ilmeisesti oltiin ihan eri mielialoilla ja huumorin tasoilla, koska tuosta lauseesta lähti semmoinen lumipalloefekti, ei kun lumivyöry, ettei mitään tolkkua ja jonka alle mä jäin. Tuijotin vain ruutua silmät ja suu hämmästyksestä selällään kun mies hakkasi sinne kiukkua.  Sitä tuli ja tuli. En ymmärtänyt alkuunkaan että mitä niin pahaa olin sanonut että tuommoisen reaktion sain aikaan. Ilmoitin että en aio enää osallistua keskusteluun niin kauan kun mies on noin kierroksilla.

Muistakaa, että riitelimme ihmisestä, jonka tarkoitusperistä meillä ei ollut MITÄÄN hajua, vain läpällä heitettyjä skenaarioita. LÄPÄLLÄ!

Mies jatkoi vuodatusta äärimmäisen loukkaantuneena enkä mä kertakaikkiaan ymmärtänyt että mitä tapahtuu. Anteeksikin pyysin (vaikken tiennyt mitä, mutta neuvonantajani niin neuvoi). R-sanan myös laitoin neuvonantajan käskystä, vaikka teki enemmän mieli laittaa V-sana. Ei auttanut anteeksipyynnöt eikä R-sanat.

Tilanne eskaloitui semmoiseksi että koin parhaaksi soittaa. Ajattelin että asiat selviävät paremmin niin. No, sain samanlaista konekivääritulta korvaani, kuin mitä ruudullekin. Suunvuoroa en oikein saanut ja sen vähän mitä mitä onnistuin sanomaan, oli väärin sanottu. En edelleenkään ymmärtänyt häntä eikä hän mua. Puhelun aikana Ramin profiilista vastattiin. Vastaaja oli Leena. Luin Leenan viestin KK:lle. Leena oli törmännyt vanhoihin lomakuviin ja halusi vain kuulla mitä mulle kuuluu. Rami on hänen miehensä. Eihän tuo tieto enää mitään auttanut kun meidän riidassa oli kyse paljon enemmästä kuin Ramista ja Leenasta.
Kun luurista alkoi tulemaan kommentteja siitä, miten mulla ei ole oikeutta sanoa jotain ja että mulla ei ole oikeutta tuntea niin tai näin ja kun olin kysynyt, että olinko todellakin kuullut oikein, että sanoiko hän tosiaan, että mulla EI ole oikeutta tuntea jotain niin mulla meni kuppi nurin. En todellakaan osannut käsitellä tommoista asiaa mitenkään aikuisesti vaan en keksinyt muuta kuin että lopetin puhelun. Olisi pitänyt pystyä jotenkin johonkin muuhun tapaan toimia, mutta en pystynyt. Mun virhe nro 2.

Mies ilmoitti viestillä että tämä on nyt tässä ja hyvät jatkot. Mä tuijotan taas monttu auki ruutua, että mitä vittua tässä nyt tapahtuu. Kaatuiko meidän parisuhde just RAMIN ja LEENAN takia? Siis seriously!

Pyysin anteeksi luurin korvaan lyömistä ja pyysin, että josko rauhotuttaisi. Pikkuhiljaa alkoi kierrokset laskemaan, jokunen tunti siinä meni ja nukkumaan pääsin yhdeltä. Mies alkoi tajuamaan ylireagointiaan hieman ja pyysi anteeksi. Jossain vaiheessa sanoi että pelästyi kyllä vähän itsekin sitä, miten helposti oli musta luopumassa. Mä toivon että mies pohtii tuota reagointiaan ja käytöstään. Mä olen pohtinut omaa osuuttani ja ainut minkä olisin tehnyt toisin, on se puhelun lopetus.

Mä en aio jatkossa kuunnella ohjeita siitä, että minkälaisiin tunteisiin mulla on oikeus ja mitä mulla on oikeus sanoa. En myöskään ota kovin montaa kiukkueroa vastaan. Vallankäyttöä ja alistamista, ei kuulu mun parisuhteeseen. Hän ei toki koe alistaneensa mua.

Jos tässä postauksessa ei tuntunut olevan mitään tolkkua niin olette ymmärtäneet tapahtumien kulun täysin oikein. Eilisessä ei ollut mitään tolkkua ja olen vieläkin pihalla siitä että mitä tapahtui. Nähdään huomenna livenä ja toivon että asiasta voidaan vielä keskustella rauhallisesti.

Mun mielestä oli hemmetin hauskaa löytää 22 vuoden takainen hotellikamu mun ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta jonka tein yksin.

Tsiisus mikä ylläridraama! 





tiistai 7. marraskuuta 2017

Hermot meni

Olen näyttänyt itsestäni nyt myös sen lyhytpinnaisen puolen Kokonaiselle Kaupunkilaismiehelle. Totesin viikonloppuna että sukulaiset eivät olleetkaan muistaneet laittaa uppopumpun jatkojohtoa takaisin seinään kun olivat sitä lainanneet, eli kaivon vedenpinta oli noussut ja näin ollen myös kellarin vedenpinta. Uppopumppu piti roudata kellariin, äyskäröidä uppopumpun jättämät vedet pois ja siirtää pumppu takaisin kaivoon.

Mies oli reipas äyskäröijä ja hoiti likaiset hommat kiltisti ja oma-aloitteisesti. Mua ärsytti se homma, joten onnistuin lietsomaan itseni aika hyville kierroksille. Siinä kohtaa kun pumppu, pumpun korkeutta säätelevä naru ja letku olivat operaation jälkeen solmussa niin paloi käämit. Nälkäkin oli ja pimeä tulossa. Mies oli hieman aiemmin sanonut että hänellä on ongelmia jo kuulokkeittensa sotkeentumisen kanssa, joten totesin mielessäni, että parempi selvitä tästä nyt ihan ite. Käämit siis paloivat ja päätin katkoa solmussa olevan narun autotallista löytämälläni puukolla. No, yllättävän sitkeä naru oli joten eihän siitä tullut kuin miehen kauhistunutta kommentointia. Mä siihen ärisin että eihän tää terä edes osoita mua päin että ei tässä mitään voi käydä. Puukko lensi pitkin pihamaata (hallitusti toki) ja mies ehdotti että jospa hän lähtisi hakemaan vaikka sakset. Mä siihen, että miten muka kuvittelee löytävänsä sakset kun en itsekään tiedä missä ne on. No, sakset löytyivät, mutta käämit oli jo niin paleneet että uppopumppu paiskautui kaivoon ilman narua pelkän letkun ja sähköjohdon varassa ja juputin että hoitelen sen seuraavana päivänä kun näkeekin jotain (oli jo tullut pimeää) Mies tajusi olla niin kuin siinä tilanteessa nyt kannattaa olla, eli sopivan matkan päässä ja suht hiljaa.

Tilanne meni ohi kun sain ruokaa ja muutuin taas ihmiseksi. Myöhemmin mies sanoi että välillä hän miettii että olenko lainkaan todellinen, mutta kun se näkee mut kiroilemassa vaaleanpunainen pipo päässä pihalla ja paiskomassa uppopumppua niin hän tietää että joo, olen todellinen :D. Kaverilla taitaa olla vielä tiukasti vaaleanpunaiset lasit päässä :D.

Uskallan olla ihan täysin mä, hyvässä ja pahassa. Aika ihanaa.

torstai 2. marraskuuta 2017

Lisää hammassärkyjä

Hammasjutut jatkuu... Maanantaina kävin särkypäivystyksessä ienrajassa olleen pikkureiän takia joka aiheutti särkyä. Siitä sanottiin että ei tuommoinen reikä aiheuta vielä kipua, mutta paikataan nyt sit. Käytettiin jotain kylmätestiä että tunteeko hammas kylmää, tunsi se. No, hammas paikattiin ja koska kyse oli ienrajasta niin jouduttiin laittamaan joku tsydeemi ikenen sisään jne. Tämä aiheutti tietysti arkuutta ikeneen joka on ihan ok ja ymmärrettävää, mutta eilen alkoi kivut sitten ikenessä yltyä liian koviin sfääreihin ja paikallistin kivun tällä kertaa ikeneen. Kipu oli niin kovaa että pisti pidättämään hengitystä ja itkettämään, joten päätin soittaa taas särkypäivystykseen puoliksi valvotun yön jälkeen. Burana yksinään tai yhdistettynä Panadoliin ei auttanut. Ainut mikä auttoi noin vartin oli Corsodyl-liuos. Heräilin tunnin välein purskuttelemaan ja sain jatkettua taas hetken unia.

Pääsin heti aamusta hammaslääkäriin joka totesi ikeneni olevan ilkeän näköinen, mutta valitettavasti he eivät pysty tekemään sille mitään. Siinä kohtaa mulla alkoi kyyneleet valumaan. Ei kivusta vaan toivottomuuden tunteesta. Kuulemma saattoi se kylmäaine jäädyttää ikenen ja nyt kun se paranee niin on kipeä sen takia. Jotain säikeitäkin katkeilee kun joudutaan sinne ikenen sisään paikkaillessa menemään ja sekin aiheuttaa kipuja. Jee jee. Tramal-resepti kouraan ja tsemppii mulle.

Mä olen melkeinpä varma että tuo Humira jota pistelen itseeni viikottain aiheuttaa jotain herkistymistä mulle että kivut jotka normaalille ihmiselle on ihan siedettäviä (niinku joku ienkipu ja pinnallinen pienenpieni reikä), tuntuu mulle paljon kovemmalta, paikoitellen sietämättömältä.

Yöllä kun ei saa nukuttua niin päivällä on näköjään niin herkillä että itkeskelee milloin missäkin.

Onpas hankala suutilanne nyt. Toivottavasti Tramalilla saan nukuttua niin ehkä päivät olisi sitten helpompia kestää.

Onneksi on viikonlopun kestävät treffit niin on edes lohduttaja saatavilla :)

torstai 26. lokakuuta 2017

Arkea

Päätin luovuttaa Kokonaiselle Kaupunkilaismiehelle vaatekaapistani hyllyn, jotta hän voisi tuoda tarpeellisia yöpymistarvikkeita ja vaihtovaatteita mun luokse jos pakottava tarve tulee joskus tulla mun luokse vaikka suoraan töistä. Mies toi kamojaan ja oli kuin kotonaan niin kuin kuuluukin.

Vierailun jälkeen pesin pyykkiä ja häkellyin kun pyykistä pelmahtikin miehen punainen paita. Olen niin tottunut että tiedän mitä pesukoneessani on, että ei tullut mieleenkään tarkastaa ettei siellä ole mitään vierasta. Onneksi satuin pesemään mustaa pyykkiä enkä valkoista tai olisi yllätys ollut moninverroin suurempi! Ihan luonnollista että laittoi likapyykit pesukoneeseen, mutta mulle hämmentävää ja tottumista vaativaa. Aika söpöä oikeestaan ripustella miehen vaatteita kuivumaan :). Muistan kyllä että söpöys tuosta haihtuu aika nopeasti, siksipä mä halusinkin tämän järkytys/söpöyshetken tänne muistiin kirjoittaakin.

Eilen iski sitten ensimmäinen "mul on ikävä sua, saanko tulla suoraan töistä sun viereen nukkumaan"-hetki. Hieman kakistelin kun tiedän miten helvetisti junaliput edestakas maksaa, mutta kun mua muistutettiin että kyseessä nyt ei oo mun rahat vaan hänen ja että hän käyttää rahansa mihin haluaa ja haluaa ne nyt käyttää mun näkemiseen niin tokihan miehen vastaanotin. Muistan itsekin käyttäneeni satoja euroja reissaamiseen TKM:n luokse enkä muista hänen siitä angstanneen.

Viikonloppuna mies tapasi mun siskon ja siskon tyttöystävän. Totesin että en osaa olla rennosti jos paikalla on muita ja voi joutua "yllätetyksi" vaikka sohvalla kainalossa istumisesta. Sisko ja tyttöystävä puuhailivat venekatosta pihalla ja me oltiin sisällä. Kun joku tuli sisään, hätkähdin kuin pahanteosta yllätetty. Tajusin että en ole oikein koskaan ollut suhteessa, jossa osoitettaisi hellyyttä julkisesti. Eihän siinä mitään väärää ole, että kaksi aikuista ihmistä istuu sohvalla niin että käsi on toisen ympärillä. Vaatii totuttelua selkeästi multa, miehellä ei ollut asian suhteen ongelmia.

Tasan kaksi kuukautta sitten vaihdettiin ensimmäinen viesti. Hurjan nopeasti mennyt aika ja kauheasti tapahtunut ja tunnettu kaikenlaisia tunteita (tai lähinnä minä niitä kaikenlaisia). Nyt odotan malttamattomana, että mies päättäisi muuttaa lähemmäksi :D

Synttärilahjaksi sain Hilfigerin kellon. Saatesanoina jotenkin niin että toivoo ettei koskaan enää missaa mun synttäreitä :). Kellotaulun väri oli matchattu niin, että sopii sitten hyvin mun tulevan vihkisormuksen kanssa (ei, mua ei ole kosittu!)

Vois sanoa että menee ihan kivasti tällä hetkellä vaikka hammas vielä vittuileekin.


perjantai 20. lokakuuta 2017

Siirappia

Tekee mieli kirjoittaa Kokonaisesta Kaupunkilaismiehestä kun viime aikojen tapahtumat ovat olleet kovin kipupainotteisia. Ollaan tunnettu kohta kaksi kuukautta, mutta tuntuu niin paljon enemmältä. Ollaan juteltu niiiiiiiin paljon kaikesta. Olen flippaillut muutamaan otteeseen, mutta en enää viime aikoina. Mulla on lämmin ja rauhallinen olo KK:n suhteen. Musta tuntuu että voin luottaa siihen että hän ei mene pois.

KK:lta olen oppinut millaista rakkautta ansaitsen ja millaista on kun sua rakastetaan täysillä. Tuon kun tajusin niin tuli itku, semmoinen hyvä itku. Tuli myös ihmetys siitä että miten olenkaan tyytynyt niin vähään aiemmin. No, en ole tiennyt enemmästä.

Leikillään ollaan puhuttu sormuksista, häistä, häämatkasta, avioehdosta, testamenteista sun muusta. Vähän vähemmän leikillään hänen muuttamisesta paikkakunnalleni, omaan asuntoon toki. Jos kaikki jatkuu näin hyvin niin se on edessä. KK pystyy vaihtamaan firman sisällä siedettävän junamatkan päässä olevaan toimistoon, joten muutto olisi kohtalaisen helppo. Kyllähän mua se pelottaa, että toinen tekisi ison muutoksen elämäänsä mun takia. MUN takia joku olisi valmis tuommoiseen. KK vain rauhalliseen tyyliinsä totesi asiaa kriiseillessäni että jos homma ei toimi niin hän voi muuttaa takaisin. No big deal!

Joka päivä muistaa kertoa miten ihana olen ja miten onnekkaaksi hän kokee itsensä kun ollaan löydetty toisemme. Musta tuntuu tosi hyvältä kuulla noita asioita ja osaan ja uskallan itsekin sanoa mitä tunnen.

Häntä ei pelota mikään, on vain niin onnellinen kun saa rakastaa, arvostaa ja olla hyvä mies mulle. Tuntuu että mikään siirappi ei ole liian imelää :).

Hän kysyi että voisiko hän ostaa mulle jonkun pienen synttärilahjan kun häntä harmittaa kun tavattiin liian myöhään (eli kuukausi mun synttäreiden jälkeen). Vähän jännittää että millaisen lahjan saan sunnuntaina kun nähdään. Tuo oli tosi söpösti ajateltu :).

Itsehän kudon vain villasukat (synttärit meni, villasukat on kesken) ja meinasin siivota vaatekaapistani hyllyn hänelle. Noissa lahjoissa ajatus oli tärkein ja sitä arvostettiin kovasti.

Tuntuu ihanalta :)

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Euforiaa

Eilen hammassärky yltyi niin kovaksi että piti ihan itkemään alkaa kotimatkalla töistä. Aamulla päivystyksen kanssa jutellessani se oli vielä siedettävä, joten en sille päivälle aikaa tarvinnut (ei sillä että aikoja olisi ollutkaan). Mietin pitkään ja hartaasti että onko tilanteeni vakavuus riittävä että uskaltaisin soittaa iltapäivystykseen. Olin napannut tuskissani kaksi Panacodia tuntia aikaisemmin eikä ne tuntuneet vaikuttavan särkyyn juuri lainkaan. Päätin soittaa. Sain jonottaa aika pitkään ja olin jo monta kertaa laskemassa luuria jonotuksen aikana että jos kuitenkin pystyisin sinnittelemään. Vihdoin päivystäjä vastasi ja nyyhkin tilanteeni linjoille ja sain ajan kolmen tunnin päähän. Olin tyytyväinen että uskalsin. Pikkuhiljaa siinä odotellessa alan tajuamaan että Panacod alkaa iskemään päähän kuin metrinen halko ja pohdinkin että miten hemmetissä mä sen 60 kilsaa suuntaansa ajelen pää pehmeänä. Laitoin avunhuudon Ystävälle, joka tarjoutui onneksi kuskiksi. Ajomatkalla kun mun pää keikkui pehmeäksi keitetyn spagetin päässä mietin että olispahan ollut aikamoista ajella siinä kunnossa. En onneksi joutunut sitä vakavissaan miettimään.

Huterasti vaapuin päivystävän hammaslääkärin tuoliin joka otti taas röntgenkuvat eikä niissä vieläkään näkynyt mitään. Koputteli ja naputteli. Vihdoin pisti puremaan semmoista pumpulirullaa aina eri hampailla ja näin löytyi kipukohta vihdoin. Vanha paikka pois ja sieltä tuli kuulemma paineella tulehdusmössöt ulos. Lääkepaikka tilalle, juurihoitoaika tilaukseen ja kotiin. Sain buranareseptin mukaan ja maininnan ettei välttämättä tarvitsisi noin paljoa lääkitä. Mutta kun hirveä kipu on päällä niin kokeilee kyllä ihan kaikkea. Jos joku olisi sanonut että kipu lievenee jos syö hevosenpaskaa niin olisin kokeillut hetkeäkään epäröimättä.

Kotiin päästyäni painelin nukkumaan. Nukuin koko yön ilman särkyä, heräsin ilman särkyä ja voi että olin onnellinen! Päivä on mennyt leijuessa hyvässä fiiliksessä ilman pienintäkään särkyä! Söin ruokaa vahingossa sillä kipeällä puolella ja ihan pelästyin että kohta se alkaa, vaan ei alkanut.

Tuntuu ihan että joku olisi laittanut valot päälle sen harmauden ja tuskan jälkeen. Tilapäistähän tää pirteys varmaan on, mutta kyllä kivuttomuutta osaa arvostaa kun hetken kärsii. Jaksamista kaikille, jotka joutuvat kroonisten kovien kipujen kanssa elämään!

Eilinen työpsykologi oli niin hanurista kuin ajattelinkin. Solusuola nro 3 kuulemma vois auttaa mua. Jepjep. No, tulipahan käytyä, ei tarvii mennä uudestaan.